Olin muuten teatterileirillä. Siellä oli tosi paljon lapsia ja ne oli tosi kivoja ja haisi älyttömän hyvälle. Yksi niistä leirin lapsista sanoi lehden haastattelussa että mukavinta oli uiminen ja ruoka. Ja olen tän tytön kanssa samaa mieltä.

Siellä grillattiin melkein joka ilta ja mulla oli diili lasten kanssa että ne "unohtaa" syödä ne makkarat ja sit mä saan ne. Tai sitten ne vaan antaa ne unohtamatta suoraan mulle.

Kun oli taukoa teatterihommista me syötiin mustikoita. Se Noona on tosi taitava ottamaan varpusta vaan sen mustikan. Se yritti näyttää sitä mullekin mutta en mä oikein bongannut sitä ideaa. Lapset syötti niitä mustikoita mulle tai sitten mä yksinkertaisesti söin koko varpun mustikoineen päivineen. Yllättävän hyvää.

Yksi mikä kanssa on tosi hyvää ja kivaa on pussaaminen. Siitä mä tykkään tosi paljon!

Se lehti joka oli tekemässä haastattelua siellä teatterileirillä, kyseli mustakin. Mä vähän ajattelin että se Poliisikoira Rex on jotenkin vähän huonosti sisäistänyt sen roolin. Mä voisin mielelläni ruveta tv-staraksi. Ajelisin limusiinilla ja mulla olis mustat aurinkolasit silmillä ja sitten ihmiset tulis pyytämään multa tassunjäljen paperiin. Se olis sika siistiä! Mutta en mä haluais että olisin Rex.
Mä olisin Poliisikoira Rexona!

Mua jotenkin kiinnostaa noi kukkajutut. Ne on niin jänniä kun on eri tuoksuisia ja välillä niissä pörrää joitain hassuja pikku mötiköitä.

Semmoinen homma tuli tässä mieleen että oon keksinyt jotain tosi kivaa. Sitä kivaa voi tehdä silloin kun noi ihmiset on poissa. Aluksi en tajunnut, ettei kukaan ole kieltämässä ja sen takia vaan nukuin kun oltiin Noonan kanssa kahdestaan. Mutta vähän aikaa sitten tajusin, ja voi jehna että oli hauskaa! Kun noi tyypit lähti johonkin töihin ja kouluun, otin sellaisen sikaison ja sikasiistin kukan olkkarin ikkunalaudalta. Mä leikin että siinä oli käärmeitä ja mun piti niinku pelastaa Noona ja mut niiltä käärmeiltä. Mä vein sen ison kukan rappusia pitkin alakertaan, eteisen eteen ja sit tapoin ne käärmeet. Sitä multaa oli koko olkkari ja eteinen täynnä ja se oli niinku sellaista laavaa jonka päällä mun ja Noonan piti kävellä tosi varovasti ettei tassut palais. Sitten mä otin herätyskellon äiskän sängyn päällä olevalta hyllyltä ja laitoin sen siihen sängylle. Mun piti katsoa että mihin aikaan kun ne ihmiset tulee kotiin. Vaikka mä miten katsoin ja katsoin sitä kelloa niin en mä mitään siitä ymmärtänyt. Kumma kapine.

No. Kun ne ihmiset tuli kotiin niin ne oli vähän myrtseinä. Ja sitä ärsyttävää imurin ääntä ei kyllä kestä kukaan. Ne oikeasti vei sen mun tappaman kukan roskikseen ja imuroi ne mullat pois lattialta. 

Nimittäin eilen lähdettiin autolla sellaiseen paikkaan jota kutsutaan kuulemma vierasvenesatamaksi. Siellä mentiin sellaiseen keinuvaan juttuun ja mua vähän jännitti. Mut ihan vähän vaan. Sit toi Noona hyppäsi aika reteästi sinne keinuvaan juttuun. Noi ihmiset sanoo sitä veneeksi. Äiskä sai mua sitten kehotettua hyppäämään sinne ja kait sitä oli uskottava. Äiskä sanoi että se epäili mun aloittavan siellä jotain meuhkaamista mutta mikäs se sellainen kapu on joka laivassansa meuhkaisi? Mä olin cool. Niin cool kun vaan cool voi olla cool.

Me mentiin sellaiseen saareen ja mulla ei ole koskaan ollu niin kivaa kun silloin. Räiskin menemään meressä, juoksin sinne tänne ja jahtasin Noonaa ja välillä se jahtasi mua. Se Noona ymmärtää tosi hyvin mikä on kivaa! Näin joitain lintuja ja vähän niitä jahtailinkin. Paitsi sellaista joutsenta kun se sähisi aika häijysti kun yritin mennä sen kanssa leikkimään.
 

Ja kun Viking Line meni ohi, yritin vähän tähyillä sitä kapua sieltä isosta laivasta. Meinasin että varmaan kollegaa pitäis morjestaa.

Tässä kuvassa mulla ei vielä ole pelastusliiviä, mutta noi ihmiset just puhui että sellaiset pitää meillä koirillakin olla. Haloo! Tunnetteko te yhtään valtamerilaivan kapteenia joka käyttäis pelastusliiviä? Vähänkö ois noloa...

Yhtäkkiä se kaikki valkoinen juttu lähti pois!! Mitä hemmettiä nyt oikein tapahtuu? Kauhean vaikeaa enää löytää pissapaikkaa kun sitä valkoista on vaan pikkuläntteinä. Ja sitten noi ihmiset meni sellaiseen iiiisoon vesikuppiin johon ne laittoi kanssa sitä valkoista joka ei haissut yhtään samalta kun se valkoinen siellä ulkona vaan ihan erilaiselta ja kutitti mun nenää.

Mutta sen sijaan sen valkoisen alta paljastui kaikkea siisitä. Erilaisia hajuja ja sitten on tosi kivaa kun pihalla heilutaan sellaisen oudon jutun kanssa jota noi ihmiset sanoo haravaksi. Harava, ihan kumma sana.
No kuitenkin mä yritän aina auttaa niitä ihmisiä, palveluskoira kun olen. Otin sen haravan ja yritin viedä sen tielle.
Ja sitten kun ne laittaa sellaiseen rämisevään juttuun kaikkia lehtiä ja risuja. Ne sanoo sitä kottikärryksi. Ja se on ihan yhtä tyhmä sana kun haravakin. Mä otan siitä kottikärrystä niitä risuja ja vien ne takaisin omalle paikalleen.

Tällaisten pihatalkoopäivien jälkeen mä olen aika poikki ja nukuttaa tosi paljon.

Meillä on alakerrassa ihan tajuton meteli. Huomenna on sillä tytöllä joku kisa, se tyttö ja sen kaverit puhuu tanssikisasta. Ja niitä kuulemma jännittää ja eivät saa nukuttua. Siks ne varmaan treenaa koko ajan. Ne tekee sillai kivasti yhdessä kohdassa, et ne pyörittää päätä. Ja arvatkaa mitä, mä menin mukaan niiden tanssiin! Aina kun niiden turkki (tai ihmiset puhuu vissiin tukasta) pyörähti lattiaa kohti, mä yritin purra niiden tukkaa! Ihan sikakivaa. Mäkin haluan mukaan niihin tanssikisoihin.

Mä olen saksanpaimenkoiratyttö Wilma Rokkitukka. Mun ihka oikea nimi on Kranichzug Jumanji ja sain sen nimen kasvattajalta kun synnyin 17.11.2009. Asuin silloin vielä Paimiossa. Mut en enää, koska arvatkaa mitä!! Tammikuussa muutin saaristoon, Korppooseen! Me asutaan saaressa ja tänne voi vaikka uida, vaikka aika monet tulee tänne lautalla.

Mun paras kaveri on Noona. Se on paimensukuinen lapinkoira ja jo viis vuotta! Noona on mun sisko. Sen kanssa me leikitään tosi paljon. Melkein aina. Joskus yölläkin kun muut nukkuu ja meillä on tylsää.
 

Sit tääl asuu sellainen pieni musta, joka kans on mun sisko. Se on Nipa Pipsi ja sen on vähän outo. Mä en aina ihan ymmärrä, se Noona ymmärtää sitä ja yrittää tulkata mut mulla ei aina ole oikein aikaa kuunnella. Mut se Nipa Pipsi on kuulemma Kissa. Mä haluaisin leikkiä sen kanssa myös, mutta se vaan hyppää kirjahyllyyn ja sähisee mulle.
Sitte täällä on sellaisia pieniä ihmisiä jotka haisee tosi hyvältä! Ne kans jaksaa aina leikkiä mun kanssa ja se tyttö on opettanut mulle kaikenlaista tosi kivaa.
Aiti sanoi että meillä on hevonen kans. Sitä mä en vielä ole koskaan nähnyt. Mikä on hevonen?

Meidän takapihalta alkaa metsä ja se on tosi jännä paikka. Sinne takapihalle tulee jotain ihme otuksia välillä iltaisin. Sellainen iso möhkäle, kuulemma hirvi. Se hirvi oli ihan hiljaa kunnes Noona jahtasi sen pois. Vitsi se Noona on rankka tapaus! Ja se hirvi olikin aika nopea. Sitten on sellaisia peuroja tai bambeja tai jotain. Ne on vähän pienempiä kun se hirvi ja niille mä huudan aika kovaa. Nääs meidän pihalle ei tulla ilman lupaa, siitä mä pidän Noonan kanssa huolen. Se me ollaan sovittu, ja se pitää.

Tää on aika harvinaista. Mä olen tossa ihan hiljaa paikallani. Mut se johtuu siitä että mä nukun.

Kun mä tulin ekaa kertaa mun kotiin Korppooseen, niin nukuin koko matkan. Ja se Noona oli tosi kiltti ja mä sain nukkua sen kainalossa aina kun halusin.

Ai niin. Mä osaan sitte tota svenskaa kans. Tää on jotenkin monimutkainen juttu, kun äiskä puhuu suomea ja sit ruotsia. Sit ne ihmispennut puhuu keskenään ruotsia ja äiskälle suomea. Ja koska Noona tietää käskyt ruotsiksi niin sit mäkin opin. Oikeestaan ihan kivaa. Joskus ne ihmispennut sanoo jotain englanniks ja sit kans espanjaks. Ihmiset tekee kaiken niin hankalaksi. Miks ei vaan irvistäis kun on vihainen, ja kaikki ymmärtää. Tai heiluttaa häntää kun on iloinen. Ai mut eihän niillä oo häntää. Silti se on aika siistii kun on niinku eri kieliä. Helpottaa elämää täällä saaressa, kun melkein kaikki koirat puhuu ruottia. Vaikka mun kieli on pitkä. Ainakin läähättäessä.

Mulla on kaverina myös yks Jeppe, vaikka se asuu Houtskarissa. Jeppe on Länsiylämaan terrieri ja jotenkin tiukka jätkä. Me ollaan oltu Jepen luona kylässä monta kertaa. Kerran saatiin sellaisia paketteja vai mitä ne nyt oli. Niinku JOULULAHJOJA. Onneks se Jeppe oli ottanut talteen mun joululahjat, koska mähän olin mun koiramamman luona jouluna. Puruluita, ja sitte oli possunkorvia ja lampaankorvia.
Ne ihmisten pennut oli olleet ihan sekaisin siitä joulusta. Mä en ymmärtänyt mistään mitään. Juostiin Noonan ja Jepen kanssa vaan ympäri ja pidettiin hauskaa. Mä en muuten nähnyt sitä joulua vaikka kaikki sanoi että joulu tulee kohta. Ja en mä saanut edes maistaa sitä joulua vaikka kaikki sanoi että hyvää joulua.

 Mä olin aika pieni ja äiskä opetti mulle että "hit" ja "inte dit" ja "loss" ja "sitt" ja "stå" ja "ligg". Eli tänne, ei sinne, irti, istu, maahan. Sitä "fot"-juttua reenataan vielä. Se on vähän niinku sivulle. Äiskä sanoo että mä oon tosi rauhallinen ja keskittynyt kun mua reenataan. Mitä sekin sitten tarkoittaa. Kai sitä nyt on keskittynyt kun luvassa on makupaloja. Niitä mä aina tuijotan ja ei se nyt paljoa puristele et menee maahan, aika helpolla irtoaa nakinpalat. Mut älkää kertoko äiskälle. Sen mielestä se johtuu siitä että mä oon vaan niin fiksu. Tai oonhan mä sitäkin.