Olin muuten teatterileirillä. Siellä oli tosi paljon lapsia ja ne oli tosi kivoja ja haisi älyttömän hyvälle. Yksi niistä leirin lapsista sanoi lehden haastattelussa että mukavinta oli uiminen ja ruoka. Ja olen tän tytön kanssa samaa mieltä.

Siellä grillattiin melkein joka ilta ja mulla oli diili lasten kanssa että ne "unohtaa" syödä ne makkarat ja sit mä saan ne. Tai sitten ne vaan antaa ne unohtamatta suoraan mulle.

Kun oli taukoa teatterihommista me syötiin mustikoita. Se Noona on tosi taitava ottamaan varpusta vaan sen mustikan. Se yritti näyttää sitä mullekin mutta en mä oikein bongannut sitä ideaa. Lapset syötti niitä mustikoita mulle tai sitten mä yksinkertaisesti söin koko varpun mustikoineen päivineen. Yllättävän hyvää.

Yksi mikä kanssa on tosi hyvää ja kivaa on pussaaminen. Siitä mä tykkään tosi paljon!

Se lehti joka oli tekemässä haastattelua siellä teatterileirillä, kyseli mustakin. Mä vähän ajattelin että se Poliisikoira Rex on jotenkin vähän huonosti sisäistänyt sen roolin. Mä voisin mielelläni ruveta tv-staraksi. Ajelisin limusiinilla ja mulla olis mustat aurinkolasit silmillä ja sitten ihmiset tulis pyytämään multa tassunjäljen paperiin. Se olis sika siistiä! Mutta en mä haluais että olisin Rex.
Mä olisin Poliisikoira Rexona!

Mua jotenkin kiinnostaa noi kukkajutut. Ne on niin jänniä kun on eri tuoksuisia ja välillä niissä pörrää joitain hassuja pikku mötiköitä.

Semmoinen homma tuli tässä mieleen että oon keksinyt jotain tosi kivaa. Sitä kivaa voi tehdä silloin kun noi ihmiset on poissa. Aluksi en tajunnut, ettei kukaan ole kieltämässä ja sen takia vaan nukuin kun oltiin Noonan kanssa kahdestaan. Mutta vähän aikaa sitten tajusin, ja voi jehna että oli hauskaa! Kun noi tyypit lähti johonkin töihin ja kouluun, otin sellaisen sikaison ja sikasiistin kukan olkkarin ikkunalaudalta. Mä leikin että siinä oli käärmeitä ja mun piti niinku pelastaa Noona ja mut niiltä käärmeiltä. Mä vein sen ison kukan rappusia pitkin alakertaan, eteisen eteen ja sit tapoin ne käärmeet. Sitä multaa oli koko olkkari ja eteinen täynnä ja se oli niinku sellaista laavaa jonka päällä mun ja Noonan piti kävellä tosi varovasti ettei tassut palais. Sitten mä otin herätyskellon äiskän sängyn päällä olevalta hyllyltä ja laitoin sen siihen sängylle. Mun piti katsoa että mihin aikaan kun ne ihmiset tulee kotiin. Vaikka mä miten katsoin ja katsoin sitä kelloa niin en mä mitään siitä ymmärtänyt. Kumma kapine.

No. Kun ne ihmiset tuli kotiin niin ne oli vähän myrtseinä. Ja sitä ärsyttävää imurin ääntä ei kyllä kestä kukaan. Ne oikeasti vei sen mun tappaman kukan roskikseen ja imuroi ne mullat pois lattialta. 

Nimittäin eilen lähdettiin autolla sellaiseen paikkaan jota kutsutaan kuulemma vierasvenesatamaksi. Siellä mentiin sellaiseen keinuvaan juttuun ja mua vähän jännitti. Mut ihan vähän vaan. Sit toi Noona hyppäsi aika reteästi sinne keinuvaan juttuun. Noi ihmiset sanoo sitä veneeksi. Äiskä sai mua sitten kehotettua hyppäämään sinne ja kait sitä oli uskottava. Äiskä sanoi että se epäili mun aloittavan siellä jotain meuhkaamista mutta mikäs se sellainen kapu on joka laivassansa meuhkaisi? Mä olin cool. Niin cool kun vaan cool voi olla cool.

Me mentiin sellaiseen saareen ja mulla ei ole koskaan ollu niin kivaa kun silloin. Räiskin menemään meressä, juoksin sinne tänne ja jahtasin Noonaa ja välillä se jahtasi mua. Se Noona ymmärtää tosi hyvin mikä on kivaa! Näin joitain lintuja ja vähän niitä jahtailinkin. Paitsi sellaista joutsenta kun se sähisi aika häijysti kun yritin mennä sen kanssa leikkimään.
 

Ja kun Viking Line meni ohi, yritin vähän tähyillä sitä kapua sieltä isosta laivasta. Meinasin että varmaan kollegaa pitäis morjestaa.

Tässä kuvassa mulla ei vielä ole pelastusliiviä, mutta noi ihmiset just puhui että sellaiset pitää meillä koirillakin olla. Haloo! Tunnetteko te yhtään valtamerilaivan kapteenia joka käyttäis pelastusliiviä? Vähänkö ois noloa...

Yhtäkkiä se kaikki valkoinen juttu lähti pois!! Mitä hemmettiä nyt oikein tapahtuu? Kauhean vaikeaa enää löytää pissapaikkaa kun sitä valkoista on vaan pikkuläntteinä. Ja sitten noi ihmiset meni sellaiseen iiiisoon vesikuppiin johon ne laittoi kanssa sitä valkoista joka ei haissut yhtään samalta kun se valkoinen siellä ulkona vaan ihan erilaiselta ja kutitti mun nenää.

Mutta sen sijaan sen valkoisen alta paljastui kaikkea siisitä. Erilaisia hajuja ja sitten on tosi kivaa kun pihalla heilutaan sellaisen oudon jutun kanssa jota noi ihmiset sanoo haravaksi. Harava, ihan kumma sana.
No kuitenkin mä yritän aina auttaa niitä ihmisiä, palveluskoira kun olen. Otin sen haravan ja yritin viedä sen tielle.
Ja sitten kun ne laittaa sellaiseen rämisevään juttuun kaikkia lehtiä ja risuja. Ne sanoo sitä kottikärryksi. Ja se on ihan yhtä tyhmä sana kun haravakin. Mä otan siitä kottikärrystä niitä risuja ja vien ne takaisin omalle paikalleen.

Tällaisten pihatalkoopäivien jälkeen mä olen aika poikki ja nukuttaa tosi paljon.